LAFEU. Lustick, sanoo hollantilainen. Kiittää tahdon tyttöjä, niin kauan kuin minulla on yksikin hammas suussani. Totta tosiaan, nyt on kuningas siinä ramussa, että voisi vaikka pistää polkaksi hänen kanssaan.
PAROLLES. Mort du vinaigre! Eikö tuo ole Helena?
LAFEU.
Jumal'avita, on kuin onkin!
KUNINGAS.
Mies, kutsu tänne kaikki hovin herrat. —
(Palvelija menee)
Potilaas viereen istu, pelastaja.
Tää terve käsi, johon karkoittuneen
Sa tunteen palautit, vielä kerran
Vakuuttaa sulle lupaamani lahjan,
Kun vain sen nimen sanot.
(Muutamia hoviherroja tulee.)
Kaunis impi,
Luo silmäs noihin. Tämä sulhopoikain
Ylevä parvi mun on käskyissäni;
Min' olen heille kuningas ja isä.
Tee valintasi! Sulla valikoida
On valta, heill' ei valtaa niskuroida.
HELENA.
Ihanan, puhtaan immen Amor suokoon
Kaikille teille, — paitsi yhdelle.
LAFEU.
Pois ruunan antaisin ma valjaineen,
Jos mull' ois noiden poikain terveet hampaat
Ja yhtä vähän partaa.
KUNINGAS.
Tarkkaa noita;
Heill' aatelinen isä kaikill' on.
HELENA.
Ylevät herrat, taivas minun kauttain
Paransi kuninkaan.