KAIKKI.
Sen tiedämme
Ja teistä kiitämmekin taivasta.
HELENA.
Min' olen tyttö rukka, siinä rikkain.
Sen vakuutan, ett' olen, rukka, tyttö —
Nyt olen valmis, teidän armonne;
Punastus poskillani kuiskaa mulle:
"Kosintaas punastun; jos kiellon saat.
Iäksi kalvas kalma poskes valtaa,
Ja min' en sinne palaa milloinkaan."
KUNINGAS.
Valitse! Ken sun lempes hylkäjää,
Mun lemmestäni osattomaks jää.
HELENA.
Nyt alttariltas pakenen, Diana,
Ja Amor-jumalaa nyt valtiaana
Ma palvon. — Saisko luvan kosia?
1 AATELISMIES. Kyll' otan.
HELENA.
Kiitos! Kaikk' ei tosia.
LAFEU. Mieluummin tahtoisin olla tässä pelissä, kuin heittää onnen arpaa hengestäni.[8]
HELENA.
On katse silmissänne pöyhkeä,
Ja vastaus tulis varmaan röyhkeä.
Teill' onni olkoon satakertaisempi,
Kuin mitä tuottaa vois näin halvan lempi.
2 AATELISMIES.
En muuta toivo.
Amorilta anon,
Ett' täyttyis toivo. Jäähyväiset sanon.
LAFEU. Saako hän noin kaikilta rukkaset? Jos nuo olisivat minun poikiani, niin selkäänsä saisivat, tai lähettäisin heidät Suurturkkiin eunukeiksi.