HELENA (kolmannelle aatelismiehelle).
Pois pelko! Kättänne ei aio pyytää
Ja moista solvausta teihin syytää.
Jumalan siunaus! Onnen paremman
Hääpäiväksenne teille toivotan.
LAFEU. Nuo pojat ovat jäätä; kukaan ei hänestä huoli. Ovat varmaankin engelsmannien äpäriä; ranskalaisista eivät ole siinneet.
HELENA (neljännelle aatelismiehelle).
On liian miekkoinen ja nuori tuo,
En hälle poikaa verestäni suo.
4 AATELISMIES. Ihana neiti, toista luulen minä.
LAFEU. Tuossa on vielä yksi rypäle. — Olen varma siitä, että isäsi joi viiniä. — Mutta jos et sinä ole aasi, niin olen minä neljätoistias nulikka; minä sinut tunnen.
HELENA (Bertramille).
En tohdi sanoa, ett' otan teidän.
Mut itseni ja onneni ma heitän
Iäksi haltuunne. — Tuo on se mies.
KUNINGAS.
Siis, Bertram, ota hänet, hän on vaimos.
BERTRAM.
Mun vaimoniko! Pyydän, majesteetti,
Mun suokaa moisiss' asioissa käyttää
Omia silmiäni.
KUNINGAS.
Etkö tiedä,
Mit on hän mulle tehnyt?
BERTRAM.
Tiedän, herra;
Mut en, miks minun tulis hänet naida.