LAFEU.
Niin, joka kreivin miehen; kreivin herra, se on toista tyyliä.
PAROLLES.
Te olette liian vanha, herraseni; tyytykää siihen: olette liian vanha.
LAFEU. Tiedä, nulikka, että minä olen mies; siihen arvonimeen ei sinua ikäkään auta.
PAROLLES.
Mitä olisi liiankin helppo uskaltaa, sitä en nyt uskalla.
LAFEU. Kun olin kahdesti nähnyt sinut majatalon ruokapöydässä, pidin sinua jotakuinkin viisaana miehenä; kerskailit kohtalaisesti matkoistasi; se vielä välttäisi; mutta nuo nauhat ja liput, joita ylläsi liehui, panivat minun monasti epäilemään, oliko laivassa mitään sisässä. Olen nyt saanut sinusta selvän; jos taas joudut minulta hukkaan, niin en sitä sure; tuskin olet sen arvoinen, että sinua kannattaisi maasta nostaa.
PAROLLES.
Jos sinulla ei olisi vanhuuden etuoikeutta. —
LAFEU. Varo, ettet liiaksi tulistu, sinun voi muuten pian käydä ohraisesti; ja jos — Ei, Herra sinua armahtakoon, kana-parka! Hyvästi vain, sinä häkki-ikkunaiseni! Minun ei tarvis avata puoliskoitasi, sillä näen sinut läpikotaisin. Anna minulle kätesi!
PAROLLES.
Teidän armonne, te kohtelette minua tavattoman loukkaavasti.
LAFEU.
Pidä hyvänäsi; et ole paremman arvoinen.
PAROLLES.
En ole, teidän armonne, tämmöistä ansainnut.