BERTRAM.
Papille vaikka pyhän valan tein,
En vuoteeseeni sitä naista tahdo.
PAROLLES.
Mik' on, mik' on sun, sydänkäpyni?
BERTRAM.
Parolles, mun ovat naittaneet! — Pois sotaan!
Pois Florensiin! Häävuoteeseen ei koskaan!
PAROLLES.
On Ranska koirankoppi, miehen jalan
Ei polkemista ansaitse. Pois sotaan!
BERTRAM.
Sain äidiltäni kirjeen; viel' en tiedä
Sen sisällystä.
PAROLLES.
Kyll' on siihen aikaa;
Nyt sotaan, poikaseni, sotaan pois!
Sen miehen kunnia on säkissä,
Jok' eukkoaan vain kotoisalla lellii
Ja kiemailuihin tuhlaa voimansa,
Joill' irstasta ja virmaa Marsin varsaa
Tulisi ohjata. Pois muille maille!
On Ranska talli, ja me tammoja,
Jos tänne jäämme. Sotaan pois!
BERTRAM.
Niin oikein;
Kotihin hänet laitan, äidilleni
Selitän inhoni ja miksi karkaan;
Kirjoitan kuninkaalle, mitä suoraan
En tohdi sanoa. Häälahjansa
Toskanan sotaan varaan, missä uljaat
Kisaavat urhot. Sotätyö on hupa,
Kun inha vaimo on ja kolkko tupa.
PAROLLES.
Tuo oikku eikö muutu, onko varma?
BERTRAM.
Tulehan kamariini tuumimaan.
Pois naikon heti laitan. Sitten sotaan!
Ja suremaan hän jääköön kohtalotaan.
PAROLLES.
Sen pallon kimma kuului. Kautta taivaan!
Ken nuorna joutuu naimaan, joutuu vaivaan.
Pois vain, ja heitä minkä kiusaks sait!
Sua loukkas kuningas; mut siitä vait!