LAFEU.
Kuka? Jumalako?
PAROLLES.
Niin, armollinen herra.
LAFEU. Piru se sinun on isäntäsi. Miksi sinä tuolla tavalla käärit ylös hihasi? Luuletko niitä housuiksi? Tekevätkö muutkin palvelijat niin? Paras, että panisit alapuolesi siihen, missä nokkasi istuu. Kautta kunniani, jos olisin kahta tuntia nuorempi, niin pieksisin sinut. Olet täällä yleisenä pahennuksena, ja joka miehen pitäisi sinua piestä. Sinä olet juuri sitä varten luotu, että ihmiset saisivat sinuun koetella voimiaan.
PAROLLES.
Tämä on kovaa ja ansaitsematonta toimenpidettä, teidän armonne.
LAFEU. Vai niin, herraseni! Italiassa teidät piestiin, kun varastitte siemenen omenasta. Te olette maankuljeksija ettekä mikään oikea matkustaja. Olette ylhäisiä ja arvossapidettyjä ihmisiä kohtaan julkeampi, kuin mihin syntyperänne ja ansioittenne valtakirja teitä oikeuttaa. Teihin ei kannata enää sanaakaan tuhlata, sanoisin muuten teitä konnaksi. Hyvästi vain!
(Menee.)
PAROLLES. Hyvä, varsin hyvä! Olkoon niin! — Hyvä, varsin hyvä! Se pannaan hampaan koloon toistaiseksi.
(Bertram tulee.)
BERTRAM.
Hukassa, iki-tuskan saaliina!
PAROLLES.
No, kuink' on laita, sydänkäpyseni?