HELENA.
Kuningast' olen teidän käskystänne
Nyt puhutellut sekä saanut luvan
Matkustaa heti. Teitä vielä tahtois
Hän puhutella.
BERTRAM.
Tahtoaan ma noudan.
Mun käytöstäni älkää kummastelko,
Vaikk' ei se aikaan soinnu eikä salli
Mun täyttää, mitä velvollisuus vaatii.
En näitä asioita aavistanut,
Ja siksi suuress' olen hämmingissä.
Sen tähden pyydän, että matkustatte
Nyt heti kotiin; ihmetelkää jouten,
Mut syytä tähän älkää kysykö.
Paremp' on aikeeni, kuin miltä näyttää,
Ja määräykseni välttämättömämpi
Kuin heti hoksaattekaan te, jok' ette
Asiaa tunne. Tuo on äidilleni.
(Antaa kirjeen.)
Tavataan kahden päivän päästä. Olkaa
Älykäs nyt.
HELENA.
En sanoa voi muuta,
Kuin että olen nöyrin palveljanne.
BERTRAM.
Siit' olkaa vaiti.
HELENA.
Ja ett' aina koitan
Huomaavall' alttiudella ansaita
Sen suuren onnen, jota halpa sääty
Ei näytä mulle suovan.
BERTRAM.
Vaiti siitä!
On kiire. Hyvästi, ja joutuin matkaan!
HELENA.
Anteeksi!
BERTRAM.
Mitä vielä tahdotte?