PAROLLES.
Minä en tiedä, millä olen ansainnut joutua hänen armonsa epäsuosioon.
LAFEU. Te olette oikein työksenne siihen rynnännyt saappainenne, kannuksinenne, kaikkinenne, niinkuin entinen mies, joka hyppäsi suin päin munakakkuun,[9] ja ryntäätte taas sieltä pois, ennenkuin taivutte ilmoittamaan syytä siellä-oloonne.
BERTRAM.
Varmaankin väärin-ymmärrystä, hyvä herra.
LAFEU. Jota tulee kestämään iankaikkisesti, vaikka hänet tapaisin kesken rukouksiaankin. Hyvästi, herra kreivi! Ja uskokaa, kun sanon: tuossa kevyessä pähkinässä ei voi olla mitään sydäntä; tuon miehen sieluna ovat hänen vaatteensa; älkää luottako häneen missään tärkeässä asiassa; minä olen ennenkin tuonsorttisia lannistanut ja tunnen heidän luontonsa. — Hyvästi, herraseni; olen puhunut teistä parempaa, kuin mitä olette ansainnut ja koskaan tulette ansaitsemaan. Mutta pahaa pitää hyvällä kostaa.
(Menee.)
PAROLLES.
Hupsu vanhus, totta totisesti.
BERTRAM.
Siltä näyttää.
PAROLLES.
Mitä? Ettekö tunne häntä?
BERTRAM.
Kyll', aivan hyvin; hyvä maine hällä
On ihmisissä. Tuoss' on ristini.
(Helena tulee.)