Toinen kohtaus.
Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
(Kreivinna ja narri tulevat.)
KREIVINNA. Kaikki on toteutunut niin kuin toivonut olin, se vain, ettei poikani tule Helenan seurassa.
NARRI.
Luulen, totta totisesti, että nuori herra on sangen raskasmielinen mies.
KREIVINNA.
Mistä sen luulet huomanneesi?
NARRI. Hän katselee saappaitaan ja laulaa; korjaa saappaansa kaulusta ja laulaa; tekee kysymyksiä ja laulaa; kaivelee hampaitaan ja laulaa. Tunnen miehen, joka tuollaisessa synkkämielisyyden puhdissa möi hyvän talonsa laulun pätkästä.
KREIVINNA.
Katsokaamme, mitä hän kirjoittaa ja milloin aikoo tulla.
NARRI. Oltuani hovissa, ei tuo Elsa minua enää haluta. Meidän vanha kapaturskamme[10] ja meidän maalaiset Elsamme eivät ole mitään hovin vanhan kapaturskan ja hovin Elsojen rinnalla. Minun Cupidoltani on aivokoppa halaistu, ja minä alan rakastaa, niinkuin vanha mies rakastaa rahaa, ilman himoa.
KREIVINNA (aloittamaisillaan kirjeen lukemista).
Mitä tämä on?
NARRI.
Ihan sitä, mitä on.