(Menee.)
KREIVINNA (lukee). "Lähetän teille miniän. Hän on parantanut kuninkaan ja minut tuhonnut. Hän on ollut nuoteessani, vaan ei vuoteessani, ja vannon ettei siihen ikänä tule. Saatte kuulla että olen karannut; teen sen tiettäväksi, ennenkuin huhu sen kertoo. Jos maailma on tarpeeksi avara, tiedän pysytellä aimo matkan päässä. Lapsen kunnioituksella, onneton poikanne Bertram."
Ei hyvää tämä: huima, raisu poika,
Noin hyvän kuninkaan kun armot heittää
Ja kokoo päälleen hänen vihojaan,
Ja hylkää tytön, joka liian hyvä
On keisarinkin halveksittavaksi.
(Narri palaa.)
NARRI. Oi, armo hyvä, tuolla ulkona kuuluu pahoja kahden soturin ja nuoren armon kesken.
KREIVINNA.
Mikä nyt on?
NARRI. Ei, se ei sentään olekaan niin vallan pahaa sentään; poikanne ei olekaan niin pian mennyttä kuin luulin.
KREIVINNA.
Miksi hän olisi mennyttä?
NARRI. Sitä minäkin, armo, vaikka juokseekin pakoon, niinkuin kuulen hänen tehneen; paikkansa pitäminen, se on vaarallista; se se on miesten tuho, vaikka siitä väkiluku lisääntyykin. Tuossa tulee niitä, jotka voivat lisää kertoa; minä puolestani olen vain kuullut, että poikanne on juossut pakoon.
(Menee.)
(Helena ja kaksi aatelismiestä tulee.)