Ensimmäinen kohtaus.
Florensilaisten leirin edustalla.
(Ranskalainen ylimys ja viisi, kuusi soturia on väijyksissä.)
YLIMYS. Hän ei voi tulla muuta tietä, kuin tästä, tämän pensas-aidan ohi. Kun hyökkäätte hänen päälleen, niin puhukaa mitä kauheata kieltä tahansa; se ei tee mitään, vaikka itse ette toisianne ymmärräkään; meidän tulee vain olla häntä ymmärtämättä, kaikkein paitse yhden, jonka pitää olla tulkkina.
1 SOTURI. Kapteeni hyvä, antakaa minun olla tulkkina.
YLIMYS.
Etkö sinä ole hänen tuttaviaan? Eikö hän tunne ääntäsi?
1 SOTURI. Ei, herra, sen takaan.
YLIMYS.
Mutta millaista rengonkieltä sinä aiot meille haastaa?
1 SOTURI. Samanlaista kuin tekin minulle.
YLIMYS. Hänen tulee luulla, että olemme ulkomaan joukkoa ja vihollisen palkoissa. Hänellä on vähän hajua kaikista naapurikielistä; meidän täytyy siis kunkin puhua omaa mongerrustaan, huolimatta siitä ymmärrämmekö mitä toisillemme puhumme; kun vain näytämme ymmärtävän, se on pääasia: jotakin kapulakieltä, jota hullunkurisempaa, sitä parempi. Teidän, joka olette tulkki, tulee olla hyvin sukeva. Piiloon, piiloon! Tuossa hän tulee kuluttamaan pari tuntia nukkumiseen, palatakseen sitten vannomaan todeksi niitä valheita, joita mielessään hautoo.
(Parolles tulee.)