PAROLLES.
No, mitä sääli?
HELENA.
Ettei ole toivo
Lihaa ja verta, jok' ois tuntuvaa,
Niin että voisimme, me kurjat raukat,
Me, joille onni nurja soi vain toivon,
Sen tenholl' ystäväämme seurata
Ja näyttää mitä nyt vain aattelemme
Ja josta kiitost' emme koskaan saa.
(Kantapoika tulee.)
KANTAPOIKA.
Monsieur Parolles, herra kutsuu teitä.
(Menee.)
PAROLLES. Hyvästi, pikku Helenainen! Jos jaksan sinua muistaa, niin tahdon hovissa sinua ajatella.
HELENA.
Monsieur Parolles, te olette syntynyt laupiaan tähden alla.
PAROLLES.
Niin, Marsin alla.
HELENA.
Sen hyvin uskon, Marsin alla.
PAROLLES.
Miksi Marsin alla?