PAROLLES. Sitä ei ole. Miehet piirittävät teitä, kaivavat salaa alta ja räjähyttävät ilmaan.
HELENA.
Herra varjelkoon neitsyys-parkaa mokomista kaivajista ja räjähyttäjistä!
— Eikö ole mitään sotatemppua, millä neitsyet voisivat räjähyttää
miehet?
PAROLLES. Kun neitsyys on räjähytetty, niin mies hyökkää päälle; ja jos nyt hänet räjähytätte, niin, toden totta, tekemänne aukon kautta hän valloittaa koko linnoituksenne. Luonnon valtiotalouteen ei kuulu neitsyyden tallettaminen. Neitsyyden häviö on yhteiskunnan hyöty, ja neitsyttä ei ole vielä maailmaan tullut ilman neitsyyden menettämistä. Se, mistä te olette tehty, se on sitä neitsyiden tekomujua. Jos yksi neitsyys menetetään, niin saadaan kymmenen sijaan; jos sitä iankaiken säästetään, on se iäksi mennyttä. Se on liian kylmä kumppaniksi. Menköön menojaan!
HELENA. Tahdon sentään vähäisen sitä tallita, vaikka kohta kuolisinkin neitsyenä.
PAROLLES. Vähä se on, mikä sen asian puolesta puhuu: se on luonnon järjestystä vastaan. Neitsyyttä puolustamalla syytätte omaa äitiänne, joka on ilmeisintä uppiniskaisuutta. Itsensä-hirttäjä on neitsyt tavallaan; neitsyys murhaa itsensä ja olisi kuopattava valtamaantielle, vihityn maan ulkopuolelle, hurjapäisenä luonnonlain rikkojana. Neitsyys kasvaa matoja aivan niinkuin juusto; se syö oman itsensä kuoria myöden ja kuolee vihdoin omaan nälkäänsä. Vielä lisäksi on neitsyys itsepäinen, ylpeä, toimeton, täynnä itserakkautta, josta synnistä Jumalan laki mitä ankarimmin kieltää. Älkää sitä säästäkö; siitä ei tule muuta kuin tappiota. Pankaa se liikkeeseen: kymmenessä vuodessa saatte kymmenen sijaan, joka on hyvä kasvu, eikä pääoma siitä paljoakaan huonone. Menköön menojaan!
HELENA.
Miten olisi menettää se oman mielensä mukaan?
PAROLLES. Annappas olla! Niin, huonoa olisi tehdä sen mielen mukaan, jonka se ei ole mieleen. Se on tavara, joka vanheten menettää kiiltonsa; jota kauemmin sitä säästetään, sitä vähempi sen arvo. Pankaa se kauppaan, kun se vielä kelpaa ja ostajia on. Neitsyys on niinkuin vanha hovinainen, joka käyttää vanhanaikaista myssyä: hän on komeapukuinen ja kuitenkin pukematon; niinkuin solki tai hammastikku, joita ei kukaan enää hatussaan käytä. Vuosiluku sopii paremmin viuluun tai viinipulloon kuin teidän kasvoillenne; teidän neitsyytenne, teidän vanha neitsyytenne, on niinkuin kitistynyt Ranskan päärynä: paha katsella ja kuiva syödä; niin maarin, kitistynyt päärynä; ennen se oli parempi; niin tosiaankin, kitistynyt. Mitä aiotte sillä tehdä?
HELENA.
Niin, neitsyydelläni? En vielä mitään.
Siell' isännälläs tuhannen on kultaa:
Emo ja lemmitty ja ystävätär,
Phoenix ja sankaritar, raivotar,
Toveri, valtias ja jumalatar,
Hyvä uskottu ja maire pettäjä,
Kopea nöyryys, nöyrä vallanhimo,
Soraava sointu, vieno epäsointu,
Sopu ja kiusaaja, ja monta muuta
Siroa, sokon Amor-kummin suomaa
Hyväilynimeä. Ja nyt hän aikoo —
En tiedä mitä. — Taivas häntä kaitkoon! —
Hovi on koulu; ja hän on —
PAROLLES.
Mit' on hän?
HELENA.
Mies, jolle toivon hyvää. — Sääli vain —