KREIVINNA.
Eihän teidän muuta tarvis kuin vedota arvonne etuoikeuteen.
LAFEU. Sitä etuutta olen liiankin rohkeasti käyttänyt; mutta, Jumalan kiitos, se kestää vielä.
(Narri palaa.)
NARRI. Oi, armollinen rouva, herra poikanne on tuolla ulkona, samettipaikka kasvoissa; onko sen alla naarmua vai ei, sen tietää vain sametti; mutta aika suuri samettipaikka se on. Vasemmasta poskesta on kaksi kolmatta osaa paikattua, mutta oikea poski on eheä.
LAFEU.
Kunnialla saatu arpi on jalo kunniamerkki; ja niin kaiketi tämäkin.
NARRI.
Mutta hänen kasvonsa on survottu aivan nuijalihaksi.
LAFEU. Suvaitsetteko, niin käymme poikaanne vastaan; minua haluttaa saada puhutella sitä nuorta sankaria.
NARRI. Niitä on, tottakin, siellä tusina, hienon hienot hatut päässä ja kohteliaat sulat, jotka kumartelevat ja nyökähtelevät joka miehelle.
(Menevät.)