Ensimmäinen kohtaus.
Marseille. Katu.
(Helena, leskivaimo, Diana ja kaksi saattajaa tulee.)
HELENA.
Tää ylellinen kulku yötä päivää
Teit' uuvuttaa, vaan sit' en auttaa voi;
Mut näin kun puolestani heikoin voimin
Olette yöt ja päivät ahertaneet,
Niin kiitollisuuteeni olette
Niin kiinni kasvaneet, ett' teit' ei siitä
Voi mikään juurittaa. — Kah, parahiksi!
(Ylimys tulee.)
Tuo mies luo kuninkaan mua auttaa voi,
Jos valtaansa hän käyttää. — Herran rauha!
YLIMYS.
Samaa teille.
HELENA.
Ma Ranskan hoviss' olen teidät nähnyt.
YLIMYS.
Siell' olen silloin tällöin ollut.
HELENA.
Ma toivon, ettei valheeks ole tullut
Hyvyyden maine, joka teistä liikkui;
Siis, murjomana tuiman kohtalon,
Jok' ylellist' ei kursailua siedä,
Hyveenne panen toimintaan, ja siitä
Iäti teille velkapääksi jään.
YLIMYS.
Mik' asianne?
HELENA.
Että suvaitsette
Tään pyyntökirjeen antaa kuninkaalle
Ja mua kaikell' auttaa mahdillanne
Puheilleen pääsemään.
YLIMYS.
Mut kuningas
Ei ole täällä.