CELIA. Oikein! Niinkuin kauhalla mätetty!
SIERA. Niin, minun pitää noudattaa ajuani.
ROSALINDA. Muuten menetät vanhan hajusi.
LE BEAU. Panette minut ymmälle, hyvät neidet. Aioin kertoa teille uhkapainista, joka on jäänyt teiltä näkemättä.
ROSALINDA. Kertokaa kuitenkin, kuinka siinä kävi.
LE BEAU. Kerron teille alun, ja jos suvaitsette, hyvät armot, niin voitte itse nähdä lopun; sillä paras osa on vielä jäljellä, ja he tulevat juuri tähän paikkaan sitä jatkamaan.
CELIA. No, entä alku, joka jo on kuollut ja haudattu?
LE BEAU. Oli eräs vanhus ja hänen kolme poikaansa, —
CELIA. Tunnen vanhan sadun, joka alkaa samoin.
LE BEAU. Kolme sievää nuorta miestä, erinomainen vartalo ja ryhti itsekullakin, —