ROSALINDA. Ja lappu kaulassa: "Joka täten itsekullekin tiedoksi annetaan."
LE BEAU. Vanhin näistä kolmesta meni otteluun Charlesin, herttuan painiskelijan, kanssa. Charles paiskasi hänet heti paikalla maahan ja taittoi häneltä kolme kylkiluuta, niin ettei ole suuria toiveita hänen henkiin jäämisestään; samoin hän piteli toista, ja samoin kolmatta. Siellä he nyt viruvat, ja vanhus-parka, heidän isänsä, vaikeroi niin surkeasti, että kaikki katsojatkin auttavat häntä kyynelillään.
ROSALINDA. Ah!
SIERA. Mutta mikä se lysti on, joka armoilta on hukkaan mennyt, monsieur?
LE BEAU. Se tietenkin, josta kerron.
SIERA. Oppia ikä kaikki. Ensi kerran eläissäni kuulen, että kylkiluiden katko on lystiä naisille.
CELIA. Niin minäkin, sen vakuutan.
ROSALINDA. Mutta onko täällä ketään muuta, jota huvittaa tällainen katkonainen luu-musiikki? Onko ketään toista, joka on kylkiluiden katkoon ihastunut? — Katsommekohan, serkku, tuota painiskelua?
LE BEAU. Teidän täytyy, jos tähän jäätte, sillä tämä on painiskelupaikaksi määrätty; ja he käyvät heti kohta toimeen.
CELIA. Tuossa he jo todellakin tulevat. Jäädään nyt katsomaan.