AMIENS (laulaa):
Riehu, talvi, ja myrsky, soi,
Niin kylm' et olla voi
Kuin kiittämättömyys;
Sun tuima viimas niin
Ei vihlo ytimiin
Kuin viekas ystävyys.
Hei, laula, heleijaa, kun tuuli se heijaa,
Vaikk' unta on lempi ja ystävät peijaa!
Hei, tuuli se heijaa,
Hei, laula, heleijaa!
Pure, pure, sa pakkassää,
Niin siit' ei haavaa jää,
Kuin ystävä jos lyö;
On iskus lievemmät,
Sun viimas jäätävät
Niin sydäntä ei syö.
Hei, laula, heleijaa, kun tuuli se heijaa,
Vaikk' unta on lempi ja ystävät peijaa!
Hei, tuuli se heijaa,
Hei, laula, heleijaa!
HERTTUA.
Jos poika liette kelpo Rolandin,
Niinkuin vastikään mulle kuiskasitte,
Ja niinkuin silmänikin todistaa,
Kun kuvansa näen teissä elävänä,
Niin, tervetullut! Minä herttua olen,
Isänne ystävä. Mut lisää halaan
Ma kuulla luolassani. — Vanhus hyvä,
Niin tervetullut kuin sun herrasikin! —
Varoen taluttakaa. — Käsi tänne,
Ja kertokaa nyt vaiheet elämänne.
(Menevät.)
KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Huone hetttuan hovissa
(Herttua Fredrik, Oliver ja seuralaisia tulee.)
HERTTUA FREDRIK.
Sen jälkeen hänt' et nähnyt? Mahdotonta!
Jos suurin hyveeni ei olis armo,
Niin kaukaa koston esinett' en etsis,
Kun sinä paikall' olet. Mutta varo!
Hae veljesi, vaikk' oisi missä hän,
Hae kynttilällä, vuoden kuluessa
Tuo hänet kuolleena tai elävänä,
Tai näille maille älä koskaan palaa
Täält' elantoas etsimään. Sun maasi
Ja mit' on muuta omaa sinulla
Ja arvokasta, meidän omaks joutuu,
Siks kunnes veljes suu sun vapauttaa
Kaikesta, mistä epäillyt sua olen.
OLIVER.
Oi, mieleni jos tässä tietäisitte!
En veljeäni rakastanut koskaan.
HERTTUA FREDRIK.
Sen suuremp' olet konna. — Ovest' ulos!
Ja käskekäätte ryöstömiesten hältä
Maat, konnut ottaa takavarikkoon;
Se tehkää joutuin. Viekää hänet pois!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Ardennien metsä.
(Orlando tulee, paperi kädessä.)
ORLANDO.
Tuoss' olkoon lemmen viesti, värssyt nuo!
Kolmasti kruunattu yön kuningatar,
Kalpeilta mailtas kaino katse luo
Nimeen, jok' eloni on haltijatar.
Rosalinda! Kirjani on nämä puut,
Ma niiden kuoreen sydämmeni uurran,
Niin että tajuisivat kaikki muut
Sun suloutes, jost' onneni ma juurran.
Nyt toimeen! Joka puu tuon nimen soman
Saa omakseen, tuon kainon, verrattoman.
(Menee.)
(Corinnus ja Siera tulevat.)
CORINUS. No, kuinka teitä tämä paimenelämä miellyttää, herra Siera?