ROSALINDA. Jatka!
CELIA. Siinä hän makasi maassa pitkänään kuin haavoitettu ritari.
ROSALINDA. Vaikka onkin surkea semmoinen näky, niin on se kuitenkin maalle kaunistus.
CELIA. Huuda kielellesi: ptruu! ole hyvä: se hypähtelee ennen aikojaan. Hän oli metsämiehen puvussa.
ROSALINDA. Oo, mikä enne! Hän tulee sydäntäni murhaamaan.
CELIA. Tahtoisin laulaa lauluni ilman kuoroa; sinä sekoitat minut pois nuotista.
ROSALINDA. Etkö tiedä, että olen nainen? Kun ajattelen, niin täytyy minun puhua. Jatka, kultaseni!
CELIA. Vallanhan minut tyhmistät. — Vait! Eikö hän tulekin tuossa?
(Orlando ja Jaques tulevat.)
ROSALINDA. Hän se on. Pois piiloon, ja tarkatkaamme häntä.