(Rosalinda ja Celia vetäytyvät syrjään)
JACQUES. Kiitän teitä seurastanne; mutta, totta puhuen, olisin yhtä mielelläni ollut yksin.
ORLANDO. Niinikään minä; kuitenkin tavan vuoksi kiitän minäkin teitä seurasta.
JAQUES. Jumalan haltuun! Yhtykäämme niin harvoin kuin suinkin.
ORLANDO. Toivon, että yhä enemmän vieraantuisimme.
JAQUES. Pyydän, älkää enää turmelko puita piirtämällä niiden kuoreen lemmenlaulujanne.
ORLANDO. Pyydän, älkää enää turmelko runojani lukemalla niitä kömpelösti.
JAQUES. Rosalindako on lemmittynne nimi?
ORLANDO. On oikein.
JAQUES. Se nimi ei ole minulle mieleen.