ORLANDO. Hän on hukkunut tuonne puroon; kurkistakaa sinne, niin näette hänet.
JAQUES. Näen siinä oman itseni.
ORLANDO. Joka minusta on joko narri tai nolla.
JAQUES. En tahdo kauemmin seurassanne viivytellä. Hyvästi, hyvä Signior Amoroso!
ORLANDO. Iloitsen lähdöstänne. Hyvästi, hyvä monsieur Melancholie!
(Jaques menee. Rosalinda ja Celia astuvat esiin.)
ROSALINDA (syrjään Celialle). Tahdon puhutella häntä nenäkkäänä lakeijana, ja semmoisena tehdä hänestä pientä pilaa. — Kuuletteko, metsästäjä?
ORLANDO. Aivan hyvin; mitä tahdotte?
ROSALINDA. Sanokaa, olkaa hyvä, mitä kello on?
ORLANDO. Kysyitte, mikä aika päivästä on: täällä ei ole kelloa täällä metsässä.