JAQUES. Ja tekö, noin sivistynyt mies, naisitte pensaan juurella niinkuin kerjäläinen? Menkää kirkkoon, hankkikaa hyvä pappi, joka voi sanoa teille, mitä avioliitto on; tuo mies liittää teidät vain yhteen niinkuin vuorilautoja liitetään toisiinsa: pian toinen teistä rupeaa kutistumaan ja käy kieroksi, niinkuin tuore puu, kieroksi.
SIERA (syrjään). Mutta minä vain olen sitä mieltä, että olisi parempi, jos tämä minut vihkisi, kuin joku muu; hän näyttää minusta siltä, kuin hän ei vihkisi oikein; ja jos en ole oikein vihitty, on minulla vastedes hyvä tekosyy jättää vaimoni.
JAQUES. Tule kanssani ja kuule neuvoani.
SIERA.
Tule, armas Kaisuseni:
Jos en sua vaimoks saa, niin otan tytökseni.
Hyvästi, pastori Olivarius!
Ei näin: "Oi, rakas Oliver!
Oi, uljas Oliver!
Sin' et mua jättää saa."
Vaan näin: Pois, korjaa luusi
Ja pidä suusi!
Sin' et mua naittaa saa.
(Jaques, Siera ja Kaisa menevät)
P. OLIVARIUS. Se ei tee mitään! Ei yksikään kaikista noista haaveellisista veitikoista voi minua houkutella pois ammatistani.
(Menee.)