ORLANDO. Mutta tekeekö minun Rosalindani noin?
ROSALINDA. Kautta henkeni! Hän tekee niinkuin minä teen.
ORLANDO. Oo, mutta hän on älykäs.
ROSALINDA. Ei hänellä muuten olisikaan älyä tehdä niin. Jota älykkäämpi, sitä oikullisempi. Lukitse ovet naisen älyltä, niin se menee ulos ikkunasta; sulje se, niin se menee avaimen reiästä; tuki se, niin se lentää savun kanssa takantorvesta.
ORLANDO. Mies, jolla olisi noin älymielinen vaimo, voisi sanoa: "Ymmärrys, hoi! Äly, älä jätä!"
ROSALINDA. Tuon huudahduksen voisitte säästää siksi, kuin tapaatte vaimonne menossa naapurinne makuukamariin.
ORLANDO. Ja mikä äly olisi kyllin älykäs moista puolustamaan?
ROSALINDA. Sanoisi esimerkiksi, että meni teitä sieltä etsimään. Te ette ikänä tapaa häntä sanattomana, jos ette tapaa häntä kielettömänä. Oo, se vaimo, joka ei voi ajaa vikojaan miehensä päähän, älköön koskaan itse imettäkö lastaan, sillä hän tekee siitä hölmön.
ORLANDO. Nyt, Rosalinda, jätän sinut kahdeksi tunniksi.
ROSALINDA. Ah, rakas kultaseni! Kahta tuntia en voi olla ilman sinua.