2 HOVIPOIKA. Niinkuin tahdotte; istukaa te tähän keskellemme.
1 HOVIPOIKA. Annammeko tulla suoraa päätä, rykimättä, sylkemättä ja valittamatta käheyttä, joka on huonon äänen tavallinen esipuhe?
2 HOVIPOIKA. Tietysti, tietysti; ja molemmat samaa ääntä, niinkuin kaksi mustalais-akkaa samassa hevosessa.
Laulu.
Ja sulhaispoika se tyttöineen,
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
Ruisvainion kulkivat siimekseen.
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
Ja nurmelle tähkien heilintään,
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
Ne nuoret laskivat lepäämään.
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
Siell' laulavat tyttö ja sulhainen,
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
"Elämämme on niinkuin kukkainen".
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
Nykyhetki se hetki on herttaisin,
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
Kevät kukkima-aika on lemmenkin.
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
SIERA. Toden totta, nuoret herrat, vaikk'ei laulussa ollut sanottavaa sisällystä, niin oli sävel kuitenkin sangen epäsointuisa.
1 HOVIPOIKA. Erehdytte, hyvä herra; pysyimme nuotissa ja pidimme välit.