SEBASTIAN. Varmaankin vie hän taskussaan kotiin tämän saaren ja antaa sen pojalleen omenana.
ANTONIO. Ja kylvää siemenet mereen, saadakseen useampia saaria.
GGONZALO. Todellakin?
ANTONIO. Onneksi olkoon!
GONZALO. Herrani, me puhumme siitä, että vaatteemme nyt näyttävät yhtä uusilta kuin Tunisissa tyttärenne häissä, joka nyt on kuningatar.
ANTONIO. Ja ihanin kuningatar, mikä milloinkaan sinne on viety.
SEBASTIAN. Paitse, suokaa anteeksi, Dido-leskeä.
ANTONIO. Oo, Dido-leskeä! Niin, Dido-leskeä!
GONZALO. Eikö ole, herra, takkini yhtä uusi kuin milloin se ensi päivää oli ylläni? Tarkoitan: tavallaan.
ANTONIO. Tuo "tavallaan" on hyvin tavoiteltua.