STEPHANO. Hirviö, minä tapan sen miehen. Hänen tyttärestään ja minusta tulee kuningas ja kuningatar — Jumala varjelkoon meidän majesteettiamme! — ja Trinculo ja sinä tulette varakuninkaiksi. — Onko tuuma hyvä, Trinculo?
TRINCULO. Erinomainen.
STEPHANO. Tuohon käteen! Mieltäni pahoittaa, että löin sinua; mutta, jos elää tahdot, niin luki kielesi hampaittesi taa!
CALIBAN.
Hän tunnin pääst' on nukuksissa; silloin
Tapatko hänet?
STEPHANO.
Kautta kunniani!
ARIEL.
Tuon minä heti herralleni kerron.
CALIBAN.
Iloiseks saat mun; riemust' aivan riehun!
Hei lystäilkäämme! Rallatappas mulle
Tuo laulu, jonka taannoin mulle lauloit.
STEPHANO. Tapahtukoon tahtosi, hirviö; minä koitan, parastani koitan. — Kas niin, Trinculo, pannaanpa lauluksi.
(Laulaa.)
"Hutki ja sutki, ja sutki ja hutki,
Ajatus on vapaa".
CALIBAN.
Se ei ollut oikea nuotti.
(Ariel soittaa sävelen rummulla ja torvella.)
TRINCULO. Oman laulumme nuotti, jota soittaa herra Nimetön!
STEPHANO. Jos ihminen olet, niin näytä oikea hahmosi; jos piru olet, niin tee miten tahdot.