SEBASTIAN. Niin, ja viehkeä, kuten hän oppineesti huomauttaa.
ADRIAN. Ilma täällä henkää meihin niin vienon vienosti.
SEBASTIAN. Niinkuin sillä olis keuhkot ja nekin mädät.
ANTONIO. Tai niinkuin se olisi suo-lemuilla hajustettu.
GONZALO. Täällä on kaikkia, mitä elämiseen tarvitaan.
ANTONIO. Oikein, paitse elämäntarpeita.
SEBASTIAN. Niitä täällä on vähän tai ei ollenkaan.
GONZALO. Kuinka ruohokin on mehevän ja tuoreen näköistä! Kuinka vihantaa!
ANTONIO. Maa on todellakin ruosteenkarvainen.
SEBASTIAN. Ja vivahtaa pikkuruisen viheriään.