OTHELLO.
Sun unhotin;
Käy sisähän, Emilia! — Hiljaa! — Oiti! —
Etehen vedän uutimet. — Miss' olet?
Mik' on sun asiasi?
(Avaa oven.)
(Emilia tulee.)
EMILIA.
Hyvä herra,
Tuoll' ulkona on julma murha tehty.
OTHELLO.
Kuin? Nytkö?
EMILIA.
Niin, nyt aivan, hyvä herra.
OTHELLO.
Hairahdus kuussa varmaan; lähemmäks,
Kuin tapa on sen, pyrkii se nyt maata
Ja riivaa ihmiset.
EMILIA.
Oi, kuulkaa, Cassio
Surmannut nuoren on venetialaisen,
Rodrigo nimisen.
OTHELLO.
Rodrigo kuollut!
Ja Cassio kuollut!
EMILIA.
Ei, ei Cassio kuollut.
OTHELLO.
Ei Cassio kuollut! Soinnuton siis murha,
Ja rämeäks on koston sulo käynyt.