DESDEMONA.
Ah! voi! Viattomasti murhattu!
EMILIA.
Voi! Mikä huuto tuo?
OTHELLO.
Tuo! Mikä?
EMILIA.
Hyväinen taivas! Emäntäni ääni, —
Apuhun, apuun! — Puhukaatte vielä!
Oi, rouva, armas rouva, puhukaa!
DESDEMONA.
Syytönnä kuolen.
EMILIA.
Oo, ken on sen tehnyt?
DESDEMONA.
Ei kenkään; minä itse. Hyvästi!
Terveiset puolisolleni! Hyvästi!
(Kuolee.)
OTHELLO.
Haa! Oisko murhattu hän!
EMILIA.
Ah, kentiesi!
OTHELLO.
Se min' en ollut, sen hän sanoi itse.