EMILIA.
Sen sanoi hän, se todistaa mun täytyy.
OTHELLO.
Hän valhe suussa hornan liekkiin läksi:
Se hänen murhaajansa olin minä.
EMILIA.
Oo, enkel' on hän sitä ihanampi,
Ja perkel' sitä mustemp' olet sinä!
OTHELLO..
Hän riettaaks rupesi ja oli huora.
EMILIA.
Sen valhettelet, sinä perkele!
OTHELLO.
Kuin vesi viekas oli hän.
EMILIA.
Ja sinä
Kuin tuli hillitön, jos häntä viekkaaks
Sa sanot. Hän kuin enkel' oli puhdas!
OTHELLO.
Hänet Cassio raiskas; kysy mieheltäs.
Syvimpään helvettiin sa minut noidu,
Jos tähän tuhotyöhön täydet syyt
Ei johtaneet mua. Miehes tietää kaikki.
EMILIA.
Mun mieheni?
OTHELLO.
Sun miehes.