EMILIA.
Ettäkö
Hän oli uskoton?
OTHELLO.
Niin, Cassion kanssa.
Oi, jos hän olis uskollinen ollut,
Vaikk' ainoost' ihka chrysoliitist' oisi
Minulle taivas uuden mailman luonut,
En siihen olis häntä vaihtanut!
EMILIA.
Mun mieheni?
OTHELLO.
Niin, hän sit' ensin kertoi;
Hän kunnon mies on eikä kärsi saastaa,
Jot' inhaan työhön tarttuu.
EMILIA.
Miehenikö?
OTHELLO.
Miks sitä matkit? Kuulethan sen: miehes.
EMILIA.
Oi, rouva! Rakkautt' ivannut on konnuus! —
Hänt' uskottomaks miehenikö sanoi?
OTHELLO.
Niin, miehes, miehes, kuulethan, sun miehes,
Mun ystäväni, kunnon, kunnon Jago.
EMILIA.
Mädätköön puolen drakmaa joka päivä
Kirottu sielunsa, jos sen hän sanoi!
Sydäntä syöpä valhe! Liiaks vaimos
Likaiseen kauppaans' oli kiintynyt.
OTHELLO.
Haa!