JAGO.
Olen.
EMILIA.
Se valhe on, kirottu, häijy valhe;
Niin, valhe, jumal'auta, musta valhe!
Hän uskotonko Cassion kanssa? Cassion?
Sanoitko niin?
JAGO.
Niin sanoin, vaimo. Vaiti
Ja pidä suus!
EMILIA.
En, suutani en pidä;
Puhua minun täytyy: murhattuna
Tuoss' emäntäni makaa vuoteellaan.
KAIKKI.
Jumala varjelkoon!
EMILIA.
Ja sinä juorullas sait murhan aikaan.
OTHELLO.
Se tott' on, herrat; älkää tuijotelko.
GRATIANO.
Kamala totuus!
MONTANO.
Teko hirmuinen!
EMILIA.
Konnuutta, konnuutta, oo, konnuutta!
Ma mietin — niin — nyt huomaan: — konnuutt' oi!
Sit' oiti luulin; — suru murhaan vie mun. —
Oo, konnuutta! Oo, konnuutta!