CASSIO.
Pahinta, kun tuon arvonimen kuulen,
Jonk' osattuus mun surmaa.
JAGO.
Käy Desdemonan päälle vaan, niin saat sen.
(Matalammalla äänellä.)
Jos tähän pyyntöön mitään vois Bianca,
Kyll' avun pian saisit.
CASSIO.
Kurja raukka!
OTHELLO (syrjään).
Kas, kuinka hän jo nauraa!
JAGO.
Min' en koskaan
Noin rakastunutt' ole naista nähnyt.
CASSIO.
Mua, luulen ma, se hupsu raukka lempii.
OTHELLO (syrjään).
Hän miedosti sen kieltää, salaa naurain.
JAGO.
Mut kuules, Cassio —
OTHELLO (syrjään).
Nyt hän tunnustukseen
Pakoittaa häntä. Hyvä, hyvä! Joutuun!
JAGO.
Hän tekee kuuluks, että nait sa hänet;
Se onko aikomukses?