CASSIO.
Ha, ha, ha!
OTHELLO (syrjään).
Riemuitsetko, roomalainen, riemuitsetko?
CASSIO. Minäkö hänet naisin? — Mitä! Julki-porton? Ma pyydän; sääli hiukan järkeäni; älä sitä niin sairaaksi luule. Ha, ha, ha!
OTHELLO (syrjään).
Kas, kas, kas, kas! Kyllä vielä naurusi maksan!
JAGO.
Käy huhu moinen, että nait sa hänet.
CASSIO.
Todellakin?
JAGO.
Jos ei, niin sano mua konnaks.
OTHELLO (syrjään).
Oletko multa luvan saanut? Hyvä!
CASSIO. Sen on se marakatti itse levittänyt. Hän on liehakoitsevasta rakkauden kiihkosta päähänsä saanut, että aion hänet naida, vaikk'en minä mitään lupausta ole antanut.
OTHELLO (syrjään).
Jago viittaa mulle; nyt alkaa kertomus.