DON PEDRO. Minä käsken, uskollisuusvalasi nimessä.
BENEDIKT. Kuuletko, kreivi Claudio: voin olla puhumaton niinkuin mykkä, siitä saat olla varma; mutta uskollisuusvalani, — huomaa: uskollisuusvalani. — Mies on rakastunut, teidän armonne. Kehen? — kysytte. Huomatkaa, kuinka lyhyt on vastaus: Heroon, Leonaton lyhyeen tyttäreen.
CLAUDIO. Jos niin olisi, niin olisi se nyt sanottu.
BENEDIKT. Niinkuin vanha satu, teidän armonne: ei ole niin, ja ei ole ollut niin, ja jumala varjelkoon, että koskaan olisikaan niin.
CLAUDIO. Jos ei kiihkoni lyhyessä ajassa muutu, niin varjelkoon Jumala, että olisi toisin.
DON PEDRO. Aamen, jos häntä rakastatte, sillä tyttö on sen hyvin ansainnut.
CLAUDIO. Sen te vain sanotte, prinssi, kietoaksenne minut.
DON PEDRO. Kunniani kautta, sanoin mitä ajattelin.
CLAUDIO. Kuntoni kautta, prinssi, niinikään minä.
BENEDIKT. Ja niinikään minä, kaksinaisen kuntoni ja kunniani kautta.