ANTONIO. Totisesti, häntä vain jäljittelen.
URSULA. Ette voisi sitä tehdä niin häijyn hyvin, jos ette olisi hän itse. Tuohan on hänen kuiva kätensä[9] ihka ilmeisenä. Olette kuin olettekin Antonio.
ANTONIO. Toden totta, en ole.
URSULA. Olkaa vait! Luuletteko, etten teitä tunne sukkelasta älystänne? Voiko hyve pysyä piilossa? Olette kuin olettekin hän; hengen lahjat pyrkivät ilmi, ja sillä hyvä.
(Menevät edelleen.)
BEATRICE. Ettekö sano, kuka sen on teille sanonut?
BENEDIKT. En, suokaa anteeksi.
BEATRICE. Ettekö myöskään sano, kuka olette!
BENEDIKT. En nyt.
BEATRICE. Ettäkö minä olen kopea ja ammennan parhaat sukkeluuteni hauskoista juttukirjoista! — Sitä ei ole kukaan muu voinut sanoa kuin signor Benedikt.