BENEDIKT. Hyvä Jumala, täällä on ruokaa, joka ei maistu minulle; en voi kärsiä pippuroittua kieltä.
(Menee.)
DON PEDRO. Nähkääs nyt, neitiseni, olette menettänyt signor Benediktin sydämmen.
BEATRICE. Niin tosiaankin, armollinen prinssi, hän lainasi sen minulle hetkeksi aikaa, ja minä annoin hänelle korkoa lainasta, kaksinaisen sydämmen yksinäisen sijaan; hän kyllä sen sitä ennen kerran voitti minulta takaisin väärillä noppasilla, jonka vuoksi teidän armonne hyvin voi sanoa, että olen sen menettänyt.
DON PEDRO. Olette hänet maahan masentanut, neitiseni, maahan masentanut.
BEATRICE. Sitä en sallisi hänen minulle tehdä, armollinen herra, sillä siten saattaisi minusta tulla narrien äiti. — Tässä tuon teille kreivi Claudion, jota lähetitte minun hakemaan.
DON PEDRO. No, mitä kuuluu, kreivi? Miksi niin surullinen?
CLAUDIO. En ole surullinen, prinssi hyvä.
DON PEDRO. Mikä sitten? Sairasko?
CLAUDIO. En sairaskaan, prinssi.