LEONATO. Niin, prinssi hyvä, raskasmielistä ainesta hänessä ei ole paljon; hän ei ole totinen muulloin kuin nukkuessaan, eikä aina silloinkaan; sillä tyttäreltäni olen kuullut, että hän usein uneksii hullutuksia ja herää omaan nauruunsa.
DON PEDRO. Hän ei kärsi kuulla puhuttavankaan miehestä.
LEONATO. Ei mitenkään, hän ilkkuu kaikkia kosijoitaan, niin että hukkaavat aivonsa.
DON PEDRO. Hänpä olisi erinomainen vaimoksi Benediktille.
LEONATO. Jumala varjelkoon, hyvä prinssi; viikossa he saisivat pakinallaan toinen toisensa hulluksi, jos naimisiin joutuisivat.
DON PEDRO. Kreivi Claudio, milloin aiotte mennä vihille?
CLAUDIO. Huomenna, armollinen prinssi: aika liikkuu sauvain nojassa, kunnes rakkaus pääsee kaikkiin oikeuksiinsa.
LEONATO. Ei, rakas poikani, ei ennen kuin ensi maanantaina, tästä päivästä viikon päästä; sittenkin on liian vähän aikaa minulla valmistaa kaikki mieleni mukaan.
DON PEDRO. Näen että pudistat päätäsi näin pitkälle lykkäykselle; mutta lupaan sinulle, Claudio, ettei aika tule meille pitkäksi. Aion tällä väliajalla toimittaa yhden Herkuleen suurtyön, se on: saattaa Benediktin ja Beatricen päättömästi rakastumaan toisiinsa. Tahtoisin mielelläni tehdä heistä parin, enkä epäile siinä onnistuvani, jos te kolme tahdotte auttaa minua ja toimia neuvoni mukaan.
LEONATO. Minä olen valmis, prinssi, vaikka menisi minulta kymmenen unetonta yötä.