DON JUAN. Teen vaikka mitä, kun vain saan heitä suututtaa.
BORACHIO. No siis, etsikää sopivaa tilaisuutta saadaksenne puhua kahdenkesken Don Pedron ja kreivi Claudion kanssa; sanokaa heille, että tiedätte Heron minua rakastavan; näyttäkää innokkaasti harrastavanne sekä prinssin että Claudion parasta, ja uskotelkaa että huolenpito veljenne kunniasta, joka on tämän naimiskaupan aikaansaanut, ja hänen ystävänsä maineesta, joka on neitseellisen ulkokultaisuuden pauloihin joutumaisillaan, on pakottanut teidät tämän ilmaisemaan. He tuskin teitä uskovat, asiaa tutkimatta; tarjoutukaa silloin hankkimaan todistuksia ja niin kouraan tuntuvia, että saavat omin silmin nähdä minut hänen kamarinsa ikkunassa ja omin korvin kuulla minun kutsuvan Margareetaa Heroksi ja Margareetan kutsuvan minua Claudioksi: ja tämä kaikki on tapahtuva hääpäivän edellisenä iltana. Minä puolestani toimitan niin, että Hero silloin on poissa, ja niin todennäköisiä todistuksia Heron uskottomuudesta on tuleva ilmi, että luulevaisuus saa varmuuden nimen, ja kaikki hääpuuhat menevät myttyyn.
DON JUAN. Toimeen ryhdyn, koitukoon siitä, vaikka kuinka paljon onnettomuutta. Tee taidolla tehtäväsi, tuhannen tukaattia saat palkaksesi.
BORACHIO. Jos vain te pysytte lujana syytteessänne, niin ei minun taitoni tule minulle häpeäksi.
DON JUAN. Menen heti ottamaan selkoa hääpäivästä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Leonaton puisto.
(Benedikt tulet.)
BENEDIKT. Poika!