SANANSAATTAJA. Hän on kelpo soturi; siitä, neiti, vastaan.
BEATRICE. Kelpo soturi neitiä vastaan; mutta mitä on hän herraa vastaan.
SANANSAATTAJA. Herra herraa vastaan, mies miestä vastaan; kaikilla kunnon avuilla täytetty.
BEATRICE. Niin, todellakin, täytetty! Ja täyte on miehen mukainen, — no niin, olemmehan kaikki kuolevaisia.
LEONATO. Älkää, herra, käsittäkö väärin veljeni tytärtä. He käyvät keskenään jonkinlaista leikkisotaa, hän ja signor Benedikt; aina kun tapaavat, syntyy älyottelu heidän välillään.
BEATRICE. Mutta valitettavasti hän aina joutuu alakynteen. Viime ottelussamme neljä hänen viidestä älynvoimastaan pötki liikaten pakoon, ja nyt ei koko miehellä ole muuta kuin yksi jäljellä; niin että jos hänellä vielä on älyn riepua lämpimikseen, pitäköön sitä tuntomerkkinä, joka erottaa hänet hänen hevosestaan; sillä sen verran sitä tuskin on jäänyt, että hän voi käydä järkiolennosta. Hänellä on joka kuukausi uusi uskottunsa.
SANANSAATTAJA. Onko mahdollista?
BEATRICE. Sangen helposti mahdollista: hänen ystävyytensä on niinkuin hänen hattunsa kuosin, se vaihtelee uusimman muodin mukaan.
SANANSAATTAJA. Huomaan, neitiseni, että tämä herra ei ole teillä hyvissä kirjoissa.
BEATRICE. Ei olekaan; ja jos olisikin, niin polttaisin kirjani. Mutta pyydän: sanokaa, kuka on hänen seurakumppaninsa? Eikö ole ketään nuorta riitapukaria, jota haluttaisi tehdä hänen kanssaan matkaa hornaan?