HERO. Suokoon Jumala minun ilolla sitä kantaa; sydämmeni on niin kumman raskas!
MARGAREETA. Se tulee kohta vielä raskaammaksi miehenne painosta.
HERO. Hyi sinua! Etkö häpeä?
MARGAREETA. Mitä sitte, neiti hyvä? Sitäkö että puhun kunniallisesti? Eikö avio ole kunniallista kerjäläistenkin kesken? Eikö herranne ole kunniallinen aviottomanakin? Minun olisi kai pitänyt sanoa — kaikella kunnioituksella — aviomiehenne. Kun ei vain kierot ajatukset vääristele suoraa puhetta, niin minä en kenellekään tuota pahennusta. Onko siinä mitään pahaa, että puhun miehen painosta? Ei tietenkään, jos se on oikea mies ja oikea vaimo; muussa tapauksessa olisi puheeni kevyttä eikä painavaa. Kysykää vain neiti Beatricelta, tuossa hän tulee.
(Beatrice tulee.)
HERO. Hyvää huomenta, serkku.
BEATRICE. Hyvää huomenta, rakas Hero.
HERO. Mikä sinun on? Puhuthan niin surkealla äänellä.
BEATRICE. Minussa on kaikki muut äänet nykyään epävireessä.
MARGAREETA. Antaa tulla sitä "lemmenpolskaa" ilman loppuliirutusta; laulakaa te, kyllä minä tanssin.