BENEDIKT. Kuulehan, Beatrice, —
BEATRICE. Vai puhellut miehen kanssa ikkunasta! Soma juttu?
BENEDIKT. Mutta, Beatrice, —
BEATRICE. Se herttainen Hero! Häntä on loukattu, häntä on paneteltu, hänet on onnettomaksi tehty!
BENEDIKT. Beat—
BEATRICE. Ruhtinaat ja kreivit! Todellakin, ruhtinaallinen todistus! Sievä kreivi, sokurikreivi, soma poika, toden totta! Oi, jospa minä olisin mies hänen puolestaan, tai jos minulla olisi ystävä, joka tahtoisi olla mies minun puolestani! Mutta miehuus on haihtunut pelkkiin kohteliaisuuksiin ja miehentavat kumarruksiin, ja miehet ovat muuttuneet kokonaan kieliksi, jopa nätitkin miehet. Joka osaa valheen laskea ja sen todeksi vannoa, se on nyt yhtä uljas mies kuin Herkules. — Kun en voi toivomuksillani mieheksi tulla, niin tahdon vaimona harmiin kuolla.
BENEDIKT. Varro, Beatrice! Kautta tämän käden, sinua rakastan!
BEATRICE. Käyttäkää sitä sitte minun tähteni johonkin muuhun kuin pelkkään vannomiseen.
BENEDIKT. Uskotteko sydämmestänne, että Claudio on tehnyt Herolle vääryyttä?
BEATRICE. On, niin totta kuin minulla on usko ja sydän.