BENEDIKT. Kuules, Margareeta kulta, tee minulle pikku palvelus ja auta minua Beatricen puheille.
MARGAREETA. Lupaatteko kirjoittaa sonetin kauneuteni ylistykseksi?
BENEDIKT. Kyllä, ja niin ylevää tyyliä, ettei kukaan mies eläissään siihen yllä; sillä, kaikessa totuudessa, sen sinä ansaitset.
MARGAREETA. Etteikö kukaan mies minuun yllä? Pitääkö minun sitte aina tähtiä tavoitella?
BENEDIKT. Sinun älysi on sukkela kuin susikoira; se puraisee.
MARGAREETA. Ja teidän tylsä kuin miekkailijan säilä; se pistää, mutta ei loukkaa.
BENEDIKT. Sulaa kohteliaisuutta, Margareeta; se ei tahdo loukata naista. Ole nyt hyvä ja kutsu Beatrice tänne. Heitän sulle aseeni.
MARGAREETA. Luodikon ja luodit myös.
BENEDIKT. Niin, mutta varo, luodikko on latingissa; vaarallinen ase naisille.
MARGAREETA. No niin; kutsun Beatricen luoksenne; hän on kepeä jalaltaan.