BENEDIKT. Sanon sinulle jotakin, prinssi: kokonainen komppania pilkkakirveitä ei voisi nyt minusta ivata pois hyvää tuultani. Luuletko että olen millänikään komparunosta tai pilkkalaulusta? En; jos kaikenlainen aivojen törky voisi miestä liata, niin kenelläpä silloin olisi puhdasta paikkaa ruumiissa? Lyhyesti: kun nyt olen päättänyt naida, niin en välitä laisinkaan siitä, mitä maailma on päättänyt sanoa sitä vastaan; älkää siis huoliko pilkata minua siitä, mitä ennen olen puhunut naimista vastaan; ihminen on häälyväinen olento, se on minun loppupäätökseni. — Mitä sinuun tulee, Claudio, niin ajattelin sinua hieman pehmittää; mutta kun nyt näyttää siltä, että meistä tulee sukulaiset, niin elä edelleen eheänä ja rakasta serkkuani.
CLAUDIO. Olin jo toivonut, että antaisit Beatricelle rukkaset, jotta olisin saanut piestä sinut pois yksinäiselämästäsi ja tehdä sinusta kahtaisolennon, joksi epäilemättä tuletkin, jos ei serkkuni pidä sinua tarkalla silmällä.
BENEDIKT. Kas niin, nyt ollaan ystäviä. — Mutta pistäkäämme ennen häitä vähän tanssiksi, jotta saisimme keveämmän mielen ja vaimomme kepeämmät jalat.
LEONATO. Voimme tanssia jäljestäpäin.
BENEDIKT. Ei, ennen. Soitto soimaan, pelimannit! — Prinssi, olet niin miettiväinen. Ota vaimo! Ota vaimo! Ei ole sauvaa kunnianarvoisempaa kuin se, jonka sanka on sarvesta.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Don Juan vangittu on pakotiellä
Ja tuotu turvasaatoin Messinaan.
BENEDIKT. Älkäämme häntä ajatelko ennen kuin huomenna; minä sillaikaa mietin hänelle kelpo rangaistuksen. — Soitto soimaan, pelimannit!
(Tanssi. Menevät.)