ROMEO.
Oi, pitkäks käypi huoli!
Täält' isäkö niin joutuin läksi?
BENVOLIO.
Niin.
Mi huoli päiväs pitentää?
ROMEO.
Sen puute,
Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.
BENVOLIO.
Sa rakastat?
ROMEO.
Ma puutun —
BENVOLIO.
Rakkautta?
ROMEO.
Sen suosiota, jota rakastan.
BENVOLIO.
Voi, että rakkaus, näöltään niin hellä,
Noin tyly on ja julma käsitellä!
ROMEO.
Voi, että rakkaus, side silmillänsä,
Tien näkemättään löytää määränänsä!
Miss' atrioimme? — Voi! — Mi riita täällä?
Tok' älä kerro, kaikki olen kuullut.
Suur' viha on, mut rakkaus suurempi: —
Vihaava rakkaus! Rakastava viha!
Sa kaikkisuus, mi tyhjäst' olet luotu!
Keveys raskas! Vakaa hullutus!
Kuvaton kaaos muodoist' ihanista!
Sa siipi lyijyinen, sa savu kirkas.
Sa tuli jäinen, terveys sa sairas!
Sa valvas uni, vastakohtas ihan!
Näin rakastan ja rakkauttain vihaan.
Et naura sa?!
BENVOLIO.
En, pikemmin ma itken.