ROMEO.
Mit', armas sielu?
BENVOLIO.
Armaan sielus tuskaa.
ROMEO.
Niin, syytä siitä lemmen puuskaa.
Sydäntäin omat lemmen tuskat kaivaa;
Niit' enennät sä, jos sen kuorman vaivaa
Omillas lisäät. Ystävyytes tuo
Liikoihin tuskiin liikaa taakkaa luo.
Savua lemp' on, usmaa huokausten;
Kun kirkastuu se, tulta silmä säihkyy,
Kun hämmentyy se, kyynelvirta läikkyy.
Mit' on se muuten? Hulluus älyinen,
Vihava sappi, mehu metinen.
Hyvästi, serkku!
BENVOLIO.
Seis! Ma seuraan sua;
Jos näin sa minut heität, loukkaat mua.
ROMEO.
Voi! Itseni ma hukkasin; ei oo
Hän täällä, muualla on Romeo.
BENVOLIO.
Ken lemmittys on, sano vakavasti.
ROMEO.
Pitäiskö voihkaten mun kertoa se?
BENVOLIO.
Kuin? Voihkatenko? Ei, vaan vakavasti.
ROMEO.
Ahdista testamentti sairahalta;
Se kiusatulle tuntuu kiusaavalta!
Siis, serkku, vakavasti: naista lemmin.
BENVOLIO.
Lik' osasin, kun lempiväks sun luulin.