(Julia herää.)
JULIA.
Oi, lohdun tuoja! Miss' on puolisoni?
Miss' itse olin oleva, sen muistan,
Ja siellä olenkin. — Mut Romeoni?
(Melua ulkona.)
LORENZO.
Melua kuulen. — Tule, neiti, jätä
Tää kuolon, ruton, pakko-unen luola.
Suurempi valtias kuin ihmisvoima
Hankkeemme ehkäissyt on. Pois, pois tule!
Povellas tuoss' on miehes kuolleena,
Ja Paris myöskin; tule, pyhäin nunnain
Sisarus-kuntaan vien sun. Aikaa älä
Kysellen tuhlaa; vahti saapuu. Joutuin,
Laps hyvä! —
(Melua ulkona.)
Kauemmaks en tohdi jäädä.
JULIA.
Niin, mene! Min' en tule. —
(Lorenzo menee.)
Mitä? Pullo
Lujasti armaan kädessä? Oi, myrkky
On hänest' ennen aikaa lopun tehnyt!
Sa saita, kaikki joit, et pientä tilkkaa
Minulle suonut! — Otan sulta suukon;
Kenties on huuliis jäänyt myrkyn hiukka.
Mi kuolemassa mua virvoittais.
(Suutelee Romeota.)
On huules lämpimät.
1 VARTIJA (ulkona).
Miss' on se? Näytä!
JULIA.
Melua? — Joutuin!
(Tempaa Romeon tikarin.)
Tikar' armas! Tuppes
On tuossa!
(Työntää tikarin rintaansa.)
Ruostu siellä; suo mun kuolla.
(Kuolee.)
(Vartijat tulevat Paris kreivin palvelijan kanssa.)
PALVELIJA.
Tuoss' on se, tuossa, missä palaa soihtu.
1 VARTIJA.
Maa veriss' on. Te menkää, kirkkotarha
Läpi hakekaa, ja kiinni kaikki pankaa.
(Pari vartijaa menee.)
Oi, surkeaa! Tuoss' surmattuna kreivi,
Verissään Julia, lämmin, tuskin kuollut,
Vaikk' on jo haudass' ollut kaksi päivää. —
Prinssille tieto! — Montaguelle juoskaa! —
Capulet herättäkää! — Hakuun toiset! —
(Toisia vartijoita menee.)
Näemme pohjan, jossa turma liikkuu;
Vaan kaiken tämän turman tosipohjan
Lähempi tiedustus tuo ilmi vasta,
(Muutamat vartijat tuovat Balthasaria.)