IMETTÄJÄ.
Tulossa äitinne on kamariinne:
Varulla olkaa; päiv' on ylhäällä.
(Menee.)
JULIA (avaa ikkunan).
Siis, sisään päivä, ulos elämä!
ROMEO.
Hyvästi! Vielä yksi suutelo!
(Astuu alas ikkunasta.)
JULIA.
Siis läksit, armas, kallis puoliso!
Sa sana anna joka tunnin päivä:
Näet minuutissakin jo mont' on päivää.
Oi, näin kun lasken, tulen vanhan vanhaks,
Ennenkuin taasen Romeoni näen.
ROMEO.
Hyvästi! Aina kun vaan sopii mulle,
Lähetän terveisiä, armas, sulle.
JULIA.
Oi, uskotko, ett' yhdytähän milloin?
ROMEO.
En epäile; ja kaikki nämä tuskat
Suloisen haaston aineena on silloin.
JULIA.
Oi, mull' on synkkää aavistava sielu:
Siell' alhaalla sa näytät minusta,
Kuin ruumis haudan pohjalla sa oisit.
Mun pettää silmäni, tai olet kalvas.