ROMEO.
Sä samoin, kulta: tuska janoovainen
Vertamme imee. Hyväst', armahainen!
(Menee.)
JULIA.
Oi, onni! Häälyväks sua sanotaan;
Jos häälyt, mitä hänestä sa tahdot,
Jok' on kuin kulta puhdas? Hääly, onni!
Näin toivon, ett'et kauan häntä pidä.
Vaan luotas päästät.
KREIVINNA CAPULET (ulkoa).
Tytär! Valvotko?
JULIA.
Ken huutaa? Äitinikö? Näinkö myöhään
Hän valvoo, vai näin varhain onko noussut?
Mik' omituinen syy tuo hänet tänne?
(Kreivinna Capulet tulee.)
KREIVINNA CAPULET.
No, kuink' on laitas?
JULIA.
Hyvin en voi, äiti.
KREIVINNA CAPULET.
Ijätkö itket lankos kuolemaa?
Hänt' itkullasko haudast' aiot ajaa?
Jos voisitkin, niin hänt' et eloon saisi.
Siis pois se! Hiukka huolt' on paljon lemmen,
Mut paljo huolt' on hiukan järjen merkki.
JULIA.
Näin tuntuvaako iskua en itkis?