KREIVINNA CAPULET.
Sen iskun itse tunnet, vaan ei lankos,
Jot' itket.
JULIA.
Niin sen tunnen, että täytyy
Ijäti itkeä mun ystävääni.
KREIVINNA CAPULET.
Niin, kuolemaansa et niin paljo itke,
Kuin että elää murhamies, se konna.
JULIA.
Ken konna se?
KREIVINNA CAPULET.
Se konna Romeo.
JULIA (syrjään).
Konnasta kaukana kuin taivas maasta! —
Jumal' anteeks hälle suokoon! Minä teen sen
Sydämmest' aivan, vaikkei mikään mies
Niin sydäntäni huoleta kuin hän.
KREIVINNA CAPULET.
Niin kyllä, salamurhaaja kun elää.
JULIA.
Ja näiden kätten saavuttamatonna.
Josp' yksin saisin langon kuolon kostaa!
KREIVINNA CAPULET.
Me kostamme sen; suru pois ja itkut
Lähetän heti sanan Mantuaan, —
Miss' elää kirottu se karkulainen, —
Ja hälle laitetaan niin vahva juoma,
Ett' Tybaltia piankin hän seuraa;
Ja silloin tyydyt, toivoakseni.
JULIA.
En, totisesti, Romeoon ma tyydy,
Ennenkuin hänet näen — kuolleena —
Niin sydänraukka suree heimolaista.
Oi, jospa äiti, löytäisitte miehen,
Ken myrkyn veisi! Niin sen sekoittaisin,
Ett' oiti Romeo, maistettuaan siitä,
Nukkuisi rauhaan. — Kuink' on suututtavaa,
Kun nimen kuulen enkä luokse pääse,
Ja langolleni suomaa hellyyttä
En kohdistaa saa hänen surmaajaansa!